sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Lasst Kinder wieder Kinder sein!

Eli antakaa lasten olla jälleen lapsia.

Facebook-kaverin kautta löytyi kiintoisa ja ajatuksia herättävä linkki: Valta perheissä siirtynyt lapsille. Kyse on saksalaisen lastenpsykiatrin, Michael Winterhoffin ajatuksista kasvatuksesta.

Alkuun on todettava, jottei julkisesti missään lynkattaisi, että lapset ovat käsittämättömän upeita, suloisia, kiehtovia ja ihania olentoja. Lapsia ei voi liikaa rakastaa. Nykyään mennäänkin metsään siinä, miten niitä rakastetaan. Samaan hengenvetoon totean tietysti olevani toistaiseksi lapseton, joten jokainen vanhempi voinee halutessaan puhaltaa korttitaloni leikiten kumoon. Uskallanpa silti raottaa sanaista arkkuani aiheesta.

Lastenkasvatus on lempiaiheitani. Olen ollut työharjoittelussa ja töissä yhteensä kymmenessä päiväkodissa ja kolmella leikkikentällä. Olen tehnyt töitä satojen lasten kanssa ja tavannut melkein yhtä monia vanhempia. Ammattikasvattajana (aika huikeeta voida tituleerata itseään sellaiseksi) minua ei yllätä tuo 'uutinen' yhtään.

Vanhemmuus kohtaa yhteiskunnassamme sellaisia haasteita, että täytyykin olla vähän yli-inhimillinen niistä täydellisesti selvitäkseen. Toki kukaan ei ole täydellinen, mutta joihinkin asioihin kannattaa lasta kasvattaessa kiinnittää erityistä huomiota. Itse olen näitä oppinut töissä kantapään kautta, mutta myös teoreettisesti kirjoista lukemalla ja sen jälkeen lukemaani käytäntöön laittamalla. Olen myös ollut korvat höröllä aina, kun vanhemmilla työtovereillani on asiasta jotakin sanottavaa kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Vanhemman ei kuulu olla kaveri eikä tasoittaa kaikkia esteitä lapsensa tieltä. Tämä itsestäänselvyys ei aina perheissä toteudu. Vanhemman kuuluu tuottaa pettymyksiä lapselleen, jotta lapsi oppii niitä myöhemminkin elämässään sietämään. Tästä esimerkkinä se loistava Alkon mainos, jossa teini-ikäinen tyttö yrittää saada äitinsä ostamaan itselleen aikuisten juomia teinipirskeisiin. Tyttö huutaa ja raivoaa ja maanittelee, mutta äiti ei suostu. Mahtava äiti! Sitä varten aikuiset kuulkaas on, jotta ne kestäisivät lastensa kiukuttelut. Jos vanhempiensa periksiantamattomuuteen ei voi luottaa, niin mihin sitten?

Lapsi saa kiukutella, lapsen tunnereaktio on aina aito ja sallittu, mutta sillä ei aikuisen päätöstä muuteta. Jos aikuinen päättää, että kaupasta ei osteta karkkia, niin sitä ei sitten osteta, vaikka lapsi laittaisi karkkihyllyn edessä pystyyn kolmannen maailmansodan. Raivoavan lapsen voi napata tyynesti kainaloon ja lähteä kesken kaupasta pois, jos ei tilanne muuten raukea. Samoin kuin aamulla päiväkotiin ei-niin-mielellään lähtevän lapsen voi tuoda itkevänä ja parkuvana yövaatteissaan suoraan aamupalalle tarhaan. Lapseltahan ei sitä kysytä, että mennäänkö päiväkotiin vai ei. Eihän hän voi asiasta oikeasti päättää! (Kokemus on myös osoittanut, että 90% aamuitkuista loppuu viiden minuutin kuluessa siitä, kun äiskä tai iskä on lähtenyt töihin.)

Lapsen tahto on siis murrettava aina välillä, niin pienissä kuin suurissakin asioissa. Lapsi ei mene siitä rikki.

Winterhoffin ajatuksista on aistittavissa päättelyketju, että vanhemmat yrittävät epätoivoisesti varmistaa, jopa ostaa lastensa rakkauden tässä häilyvässä maailmassa. Työelämä vie aikuisista niin paljon mehuja, että kotona toivoisi olevan helppoa ja kivaa. Lapset tarvitsevat muutakin kuin helppoa ja kivaa. Ne tarvitsevat tiukat rajat lapsuutensa suojelemiseksi.

Noita rajoja tosin pommitetaan urakalla joka taholta. Internet, tv ja muut mediat eivät kuuluisi pienten lasten elämään lainkaan. Lapsi näkee päivittäin tuhansia mainoksia. Jo kaksivuotias tunnistaa tuotemerkkejä. Hello Kitty ja Cars ovat kolmevuotiaiden suosikkeja ja niillä leuhotellaan tarhakavereille. Jos ei olisikaan noita tv:stä poiminut, niin tarhakavereiden avulla pääsee jäljille siitä, mikä on cool 3-vuotiaiden keskuudessa, ja osaa sitten vaatia sitä tiettyä lelua äiskältä ja iskältä.

Lasten elämästä on tullut myös liian elämyshakuista. Synttäreitä pitäisi viettää vähintään kylpylässä tai Megazonessa ja joka lomalla päästä huvipuistoon. Karkkipäivänä pitää saada megapussi ja jokainen uusi piirretty päästä katsomaan elokuviin. Tässä kohtaa vanhempien sanavaraston tärkein sana on ei. Lapsi ei edelleenkään mene rikki tai tipahda kaveripiiristään, jos ei rieku joka viikonloppu Hop-Lopissa. Lapsille pitää lukea kirjoja ja pitää niitä kainalossa ja höpsötellä ja kutitella. Tai nukkua yhteiset päikkärit. Se on sitä paljon puhuttua laatuaikaa.

Karkkipusseista puheen ollen, syömämme ravinto on useimmiten aika ala-arvoista ja kemikaaleja täynnä. Ruoanlaitto alusta alkaen itse on niitä asioita, mihin kaikilla perheillä ei riitä aikaa tai muita voimavaroja, mutta kyseessä on perustavanlaatuisen tärkeä asia. Voisiko vaikka satujumpasta tai sirkuskoulusta tinkiä, jotta olisi aikaa istua muutaman kerran viikossa yhdessä saman pöydän ääreen syömään kotiruokaa?

Koska ennen kaikkea lapsi tarvitsee aikuiselta aikaa. Lapsen tulee saada tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Hänen ei tarvitse saavuttaa mitään tai tehdä mitään erikoista ollakseen rakastettu. Hänen tarpeisiinsa tulee vastata. Tarve on aivan eri asia kuin halu.

Muistanpa eräältä leikkikentältä poikajoukon, jonka meno oli hurjaa. Pojat olivat iältään noin 6-10 -vuotiaita. Puheissa vilisi kirosanoja ja pornojuttuja. Kaupasta haettiin energiajuomaa, jota ryystettiin leikkikentän laidalla. Eräs 6-vuotias kiipesi korkealle kiipeilytelineen katolle (kiellettyä) ja pissasi sieltä reteästi maahan. Olin aika järkyttynyt noiden edesottamuksista ja jouduin soittelemaan koteihin useasti. Toisaalta taas, kun ehdin järjestää pojille nassikkapainia, jalkapalloa tai juoksukilpailua, niin kaikilla oli kivaa yhdessä eikä häiriökäyttäytymistä ilmennyt. Pojat olisivat tarvinneet aivan oman aikuisen koko kesäksi touhuamaan kaikkea liikunnallista kanssaan.

Levoton poikaenergia ei ole pahasta, mutta se on helppoa kanavoida väärin. Ammattikasvattajista suurin osa on naisia, jolloin tyttömäisestä rauhassa leikkimisestä ja keskittymisestä on tullut se ihanne, johon poikia yritetään sovittaa. Pojissa on useimmiten sellaista luontaista aggressiota, joka ei ole pahasta ja joka pitäisi osata purkaa hedelmällisellä tavalla. Siinä yksi syy, miksi mielestäni tyttöjä ja poikia ei voi aivan samaan muotiin puristaa. Jos asia kiinnostaa enemmänkin, tai olet sitä mieltä, että ei saisi edes puhua 'tytöistä' ja 'pojista', niin suosittelen tutustumaan Pelastakaa Pojat! -teokseen, josta sain itse paljon hyviä oivalluksia. Maassamme kasvaa tällä hetkellä levottomien poikien sukupolvi, jota on kielletty olemasta poikia. Se huolestuttaa minua.

Tiivistettynä siis: anna lapsen olla lapsi. Lapsen ei kuulu päättää juuri muusta kuin joskus siitä, millaisen paidan haluaa päälleen laittaa. Päätökset rasittavat lasta, koska hän joutuu astumaan aikuisen saappaisiin. Pysy lujana lapsen kiukuttelujen edessä. Jälkeenpäin on hyvä halata ja olla lähekkäin, kun kiukku on taltutettu. Tutustu vaikkapa tähän oivaan lastenkirjaan aiheesta.

Muista, että tärkeintä on olla yhdessä ja lähellä ja nauttia siitä, että juuri tämä ainutlaatuinen olento on minun lapseni. Olemalla jämäkkä ja silti pohjattomasti rakastava aikuinen annat lapsellesi parhaat mahdolliset eväät hänen tulevaisuuttaan varten.

Ja nämähän olivat tietysti vain ja ainoastaan minun teesini kasvatuksesta. Aika tulee näyttämään, mennäänkö niiden kanssa metsään, kunhan haikara joskus sen koekappaleen tuo.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Ekologisuutta arjessa, osa 1: pyykinpesu

Ajattelin aloittaa tällaisen juttusarjan. Missään blogeissani ei aikaisemmin ole ollut juttusarjoja. Mutta nyt voisi olla. Vaikka siksi, että tämän blogin on tarkoitus olla vähän linjakkaampi ja suunnitelmallisempi kuin mitä aikaisemmat ajatuskaatopaikkani ovat.

Tahdon jakaa kanssanne jokapäiväiseen arkeen liittyviä tapoja olla ekologisempi. Meille on opetettu ja olemme ehdollistuneet toimimaan toisin kuin mikä olisi ympäristölle hyväksi. Meidät on opetettu kuluttamaan aina vain kiihtyvämmässä tahdissa, uskotellen että se on keino pitää yhteiskunnan rattaat pyörimässä ja koska talouskasvu on aina hyvästä.

No, eihän se niin ole. Kun kaahaamme sokeina apinoina kulutusoravanpyörässä kiljuen riemusta, niin kaikki muut kärsivät. Ja me hukumme turhaan tavaraan. Myönnän itsekin ostavani liikaa tavaraa ja vaatteita, mutta nyt olen saanut jonkinlaisen herätyksen asian suhteen. Viime talven elin ilman suurinta osaa omaisuudestani, koska olin evakossa asuntomme vesivahingon vuoksi. Kappas vain, miten hyvin tulinkaan toimeen. Takaisin omaan kotiin muutettuamme karsimme aika paljon turhaa tavaraa pois kaapeistamme ja varasimme kirpputoripöydän, jossa vaatteet vaihtoivat omistajaa erittäin huokeaan hintaan. Tarkoitus on tästä eteenpäinkin elää niin, että kaapeissa on aina tilaa.

Tämän ei-niin-suunnitelmallisen johdannon jälkeen pureudutaan asiaan: miten olla arjessa ekologisempi? Kyse on yllättävän pienistä asioista ja tottumusten ei-niin-dramaattisesta muuttamisesta. Luettuani mainion Ekovuoden Manhattanilla aloin miettiä omaa elämääni. Vaikka voin väittää sen olevan ekologisempaa kuin monilla muilla, niin parantamisen varaa on aina. Löysin silti paljon asioita, joita taloudessamme tehdään jo oikein. Käsittelen niitä osissa, antaen mahdollisimman yksityiskohtaisia ja käytännönläheisiä vinkkejä.

...

Ensimmäisenä siis vuorossa pyykinpesu, meidän kaikkien elämää sulostuttava asia, ja kenties vähiten rasittava kotityö. Nytkin on kone pyörimässä ja voin bloggailla tässä samalla. :)

1. Muinoin köksän tunnilla taidettiin opettaa, että pese kaikki eriväriset erillään ja justiinsa pesulapun mukaan. Ja pah. Ei tulisi ikänä täysiä koneellisia tässä taloudessa, jos noudattaisimme muinaisia ohjeita. Seurauksena pitäisi ostaa lisää vaatteita, jotta olisi päällepuettavaa pyykkipäiviä odotellessa. Sepä vasta olisi ekologista.

Meillä pestään erillään ainoastaan valkoinen pyykki, jotta se ei harmaantuisi värikkäiden ja tummien seassa. Valkopyykille käytämme myös eri pesuainetta, ja tuo iso, aikoinaan ilmaiseksi kaupasta saatu pesuainepönikkä on kestänyt jo ties kuinka kauan. Uskon näin pidentäväni valkoisten vaatteiden elinkaarta-> ekologisuutta!

2. Kaikki tumma ja kirjava pyykki pestään meillä yhdessä, ja 40 asteessa, pesulapun ohjetta ignooraten. Näin ollaan tehty jo kolmisen vuotta, eikä vaatteiden käyttöikä ole siitä lyhentynyt. Tietysti jotkut villa ja silkki ovat asia erikseen, mutta emme juurikaan omista sellaisista materiaaleista tehtyjä vaatteita. 40 asteessa peseminen rasittaa ympäristöä vähemmän kuin kuumempi pesuvesi. Mitä kuumemmalla peset, sitä enemmän kuluu energiaa pesuveden lämmittämiseen. 40 astetta on myös hellävarainen vaatteille, mutta silti aivan tarpeeksi tehokas.

3. Käytämme pikapesuohjelmaa. Maailman sivu ja Afrikassa edelleenkin pestään kaikki vaatteet käsin, joten lika lähtee kyllä vähemmälläkin kuin puolentoista tunnin linkouksella. Säästä siis sähköä ja aikaa!

4. Pesemme vain täysiä koneellisia. Poikkeuksena ovat isännän urheilukamppeet, jotka pestään silloin tällöin hikisinä ja ällöttävinä yksinään koneessa. Mutta silloinkin on ehdotonta painaa koneesta alas se puolen koneellisen namiska. Jatkuva puolityhjien koneellisten peseminen on hirveää energianhukkaa. (Yksinasujille vinkiksi: pitäkää vaatteidenpesubileet kavereiden kanssa!)

5. Pidä huolta pesukoneestasi. Tätä ei ehkä moni tule ajatelleeksi, mutta pesukonekin likaantuu, ja sen käyttöikää voi pidentää perinpohjaisesti puhdistamalla. Nykyisen pesukoneemme ikää en edes tiedä, mutta on se kohtuullisen moderni kone. Saimme sen aikoinaan kaveriltani, joka oli saanut sen tädiltään.

Noin vuosi sitten pesukone alkoi olla tosi ällöttävässä kunnossa, täynnä ruskeaa limaa ja likaa. Etsin netistä ohjeet pesukoneen puhdistamiseen, ja pian olinkin apteekissa ostamassa sitruunahappoa. Sitruunahappopesu sinällään ei räjäyttänyt likaa pois, mutta sen ansiosta lika oli tosi helppo pyyhkiä pesurummusta. Viimeistelin pesukoneen pesun pyörittämällä koneen vielä kertaalleen etikan kera. Käytämme nykyään myös zeoliititonta eli savetonta pesuainetta, ja eipä ole tullut ällöjä kertymiä pesurumpuun.

...

Siinäpä se meidän arkemme osalta, kertokaa, jos teillä on vielä lisää vinkkejä!

Huomion kiinnittäminen pyykinpesuun voi tuntua merkityksettömältä ja tylsältä tavalta taistella ilmastonmuutosta vastaan, mutta se on kaikkea muuta! Muistattehan, että hotelleissakin aina pyydetään jättämään pyyhe lattialle, jos sen haluaa vaihdettavan. Muutoin käytetään samaa pyyhettä koko vierailun ajan, koska se on ekologista. Pyykin peseminen vie tässä maailmassa älyttömästi energiaa ja vettä, joten asiaan kannattaa paneutua.

torstai 28. heinäkuuta 2011

"Kasvukipuja. Mutta mikä on vaihtoehto? Että ei kasva?"

Viimeisin kirjoitus vanhasta blogista, juuri ennen Norjan tapahtumia.
...

heinäkuu 21., 22:00

olen viime aikoina lukenut kaksi toisiaan hyvin tukevaa kirjaa aika lailla samasta aiheesta. ensin luin tyylikkään köyhäilyn taidon ja sitten ekovuoden manhattanilla. ne herättivät hyvin paljon ajatuksia, sellaisia, joita en toivo hukkaavani. seuraa epätieteellistä vertailua ja pohdintaa.

tyylikkään köyhäilyn taito ja ekovuosi manhattanilla ovat kolikon kaksi eri puolta. molemmissa on kyse turhan tavaran ja tuhlailun välttämisestä. tyylikäs köyhäily kehottaa downshiftaamiseen huonon taloustilanteen vuoksi, siksi, että kohta sinulla ei kuitenkaan ole varaa kaikkeen siihen, mitä aiemmin ajattelit välttämättä tarvitsevasi. parasta siis vain hyväksyä se ja elää täyttä elämää pienemmin kustannuksin. kyse on siis asenteenmuutoksesta, henkilökohtaisista ratkaisuista sinun itsesi vuoksi. siinä samalla sattumalta tulee eläneeksi ympäristöystävällisemmin.

kirjaa on melko leppoisaa ja viihdyttävää lukea. se kääntää joitakin totuttuja ajatusmalleja päälaelleen, kuten että on hölmöä käydä ravintolassa syömässä tai kuntosalilla kuntoilemassa, kun kotona voi tehdä edullisemmin hyvää ruokaa ja puistossa juosta ja voimistella sydämensä kyllyydestä. kyse on ennen kaikkea siitä, mikä oikein onkaan tyylikäs ja älykäs tapa elää. itsehillintä on merkki älystä ja tyylistä. vastustamalla kiusauksia eli ostamalla ja tuhlaamalla vähemmän osoitat olevasi älykäs ja tyylillä elävä ihminen. jos nämä äskeiset lauseet tuntuvat hölmöiltä, niin täytyy muistaa, että kirjan kirjoittaja on saksalainen kreivi, jonka suku on mennyt sosiaalista ja taloudellista alamäkeä viimeiset viisisataa vuotta. (mutta aatelisnimi ja -arvo pysyvät!) kirjoittaja oli itse menestyvä journalisti vielä muutama vuosi sitten, mutta lama teki tepposensa. kreivi on varmasti ollut tottunut statussymboleiden täyttämään elämään, mutta nyt hän on ilomielin luopunut siitä ja haluaa jakaa muillekin vinkkinsä hitaamman, täyteläisemmän elämän elämiseksi. kreivi on aina kreivi, köyhänäkin?

ekovuosi manhattanilla lähtee paljon suuremmista ympyröistä. ilmastonmuutoksesta, vääjäämättä lähestyvästä ekokatastrofista ja pienen ihmisen näennäisestä voimattomuudesta planeettansa tuhoutumisen edessä. beavanin perhe päättää elää vuoden ajan mahdollisimman minimaalisin päästöin ja hiilijalanjäljin. ekovuosi manhattanilla on kuin trilleri ihmisen kamppailusta itseään syövää kulutusyhteiskuntaa ja jätevuoria vastaan. se on huikeaa luettavaa. koe on niin henkilökohtainen ja kaikenkattava, että kirjan lukeminen tuntuu lähes tirkistelyltä.

parasta on se, että beavan elää kuten saarnaa. mies, joka elää vuoden ilman vessapaperia, saa kertoa homo consumeriksille viiltäviä tosiasioita ilmastonmuutoksesta ja meidän toimiemme vaikutuksista siihen. koin monta ahaa-elämystä lukiessani. ensinnäkin sen, miten naurettavaa on loukkaantua, jos joku esittää sinulle mahdollisuutta muuttaa elämäntapojasi ympäristöystävällisemmiksi. jumankauta sinä ihminen, joka yksityisautoilet, roskaat lajittelematta, porsastelet lihansyömisellä päivittäin ja kaappisi ovat täynnä turhaa roinaa, tiedätkö edes, miten helppoa olisi tehdä toisin? beavan muistuttaa, että yhteiskunta koostuu ihmisistä. ihmiset eli yksilöt tekevät valinnat, joiden mukaan elävät. on aivan turha huruutella bensaa ilmoille ja valitella, että on se ilmastonmuutos kurja juttu, harmi ettei sitä voi estää.

beavan kirjoittaa niin kiihkeästi ja voimaannuttavasti yksilöiden mahdollisuuksista vaikuttaa planeettamme tulevaisuuteen, että lukiessani haukoin henkeäni. ihminen on älykäs eläin, mutta tyhmentyy jatkuvasti nähdessään tuhansia mainoksia päivittäin. oikeasti meillä on kaikki päätäntävalta elämäntapojemme suhteen, ja yhteenliittyessämme se valta vain kasvaa.

(tässä vauhkotessani tein melkein päätöksen pyöräillä koko elokuun työmatkani. voi luoja tarvitsen siihen voimaa, niin henkistä kuin fyysistäkin. myönnän olevani joissain asioissa hyvin mukavuudenhaluinen.)

minä ihailen ihmisiä, jotka elävät hyvin. usein he ovat myös onnellisempia kuin homo consumerikset, koska omatunto on kevyempi ja elämä täydempää, luonnollisempaa ja oikeampaa. beavanien perhe-elämä joka paikkaan pyöräilyineen, itsetehtyine kasvisruokineen ja kynttilänvalossa käytyine pitkine keskusteluineen kuulosti monin kohdin aivan ihanalta.

ehkä suurimmat oivallukset syntyivät lapsia koskien. 2-vuotias lapsi on elämänsä aikana käyttänyt 4000 kertakäyttövaippaa. todellinen jäteongelma, mutta myös kemikaaliongelma. lapsiin imeytyy kemikaaleja kaikkialta sairaasta kertakäyttöympäristöstämme ja teollisesta ruoastamme. rintamaito on täynnä kemikaaleja, koska ihminen on ravintoketjun huipulla, minne myrkyt kasautuvat kaikkialta alemmista ketjun osasista. lasten sairastama astma on hälyttävissä määrin yleistynyt. kun minä olin lapsi, ei kellään ollut astmaa. mutta asuinkin maalla tuppukylässä ja söin kotiruokaa. menin talvisin potkukelkalla kouluun, herranjestas sentään.

minua surettaa suuresti, että en todennäköisesti pysty tulevaisuudessa turvaamaan lapselleni yhtä puhdasta lapsuutta, kuin mitä itselläni oli. vanhempani eivät varmaankaan edes erityisesti yrittäneet sellaista kohdallani, niin vain kävi reilut kaksikymmentä vuotta sitten paljon helpommin kuin nykyään.

ymmärrän niin hyvin tuoreita vanhempia, jotka saavat ekoherätyksen.
saisitpa sinäkin.

...

otsikon kasvukivut viittaavat muutokseen elämäntavoissamme ympäristöystävällisempään suuntaan. vaihtoehto olla kasvamatta ei ole vaihtoehto lainkaan.

Kohti uutta ja parempaa



kuva: babyboomeradvisorclub.com

Kädet voi kahlita, henkee voi uhkaa,
Kirjat voi polttaa, ruumiit voi tuhkaa,
Suut voi tukkia, vapauden riistää
Haudalle kukkia, ja syytteet voi kiistää

Mutta ajatusta ei voi tappaa

Rauhan voi rikkoa, silmät voi puhkoa
Polvet voi murskata, kaulat voi katkoa
Vapaan voi vangita, tyrmän kiinni muurata
Sellin ovet sulkea, elävältä haudata

Kädet voi kahlita, henkee voi uhkaa,
Kirjat voi polttaa, ruumiit voi tuhkaa,
Suut voi tukkia, kielet voi kieltää
Mutta ajatusta ei voi tappaa

Ajatusta ei voi tappaa

Ajatusta ei voi tappaa

Herra Ylppö&Ihmiset: Tappouhkaus

...

Tervetuloa uuteen blogiini, hyvät ihmiset. "Ajatusta ei voi tappaa" on hyvä motto. Näinä aikoina tuo kuolematon ajatus liittyy rauhaan, rakkauteen, inhimilliseen lämpöön ja suvaitsevaisuuteen. Niiden puolesta minä taistelen. Taistelen kirjoittamalla. Tule mukaan matkaan.