Ei ole vissiin vähään aikaan ollut mitään sanottavaa. Elämä on rullannut eteenpäin omalla painollaan. Tuntuu hyvältä. On tapahtunut mukavia asioita, niin kuin huisin kivat synttärijuhlani viime viikonloppuna ja M.A. Nummisen mieletön tangokeikka nyt perjantaina.
Ja tiedättekö, elämä on niin kivaa, koska se on niin monipuolista. Ilahdutan itseäni jatkuvasti ennakkoluulottomuudellani. Maailmassani on yhä vähemmän raja-aitoja, jotka estäisivät minua nauttimasta jostakin asiasta. Perjantaina kävimme syömässä Pulterissa, ja sen sijaan että olisin ajatellut Pulterin olevan nuhjuinen, nuhjuisten ukkojen juottola, niin söinkin siellä oikein hyvää myöhäistä lounasta viihtyisän, menneisyyttä henkivän sisustuksen keskellä.
Perjantaina oli myös jo mainittu keikka, jonne en viisi vuotta sitten olisi voinut kuvitella meneväni. Onneksi olen tullut järkiini ja alkanut kunnioittaa konkareita. Taannoinen Tuomari Nurmion keikka oli silkkaa raakaa, juurevaa rokkia ja ekstaasia, tämä Nummisen, Uhleniuksen ja Hietasen esiintyminen taas sellainen kulttuuriteko ja yliannostus viihde- ja nauruhermoilleni, ettei mitään rajaa. Jos käy pelkästään levytyssopimuksettomien pillipunttien keikoilla, ei voi tietää, miltä tuntuu todistaa elämää nähneen ja kokeneen, rautaisen ammattilaisen ja karismaattisen vanhan miehen esitystä. Olen nyt nähnyt livenä niin David Bowien, Leonard Cohenin kuin nämä kotoisat Nurmion ja Nummisenkin. Kunnioitan tosi paljon näitä vanhoja herroja. Haluaisin nähdä vielä ainakin Dave Lindholmin ja Hectorin. En varmasti pettyisi.
Oli se huikeaa, kun M.A. Numminen soitti rumpuvispilöillä puhelinluetteloa aivan fiiliksissä ja kiekui ainutlaatuisella äänellään klassikoita ilmoille. Välispiikkeinä herra pudotteli sellaisia anekdootteja menneiltä vuosikymmeniltä, että ne vetivät herkullisuudessaan vertoja karkkikaupan tarjonnalle. Tai kun Tuomari Nurmio pari viikkoa sitten loihti laatikkokitarastaan kokonaisen orkesterin esille ja lauloi äänellä, jonka karheutta ei millään hoitoaineella siloiteltaisi.
Nämä sivuraiteelle luiskahtaneet pohdinnat tupsahtivat mieleeni, kun luin tänäisestä Aamulehdestä Jyrki Lehtolan kolumnia. "Nykyään hipsterit seuraavat päivittäin Aamulehden nettisivuja ja löytävät sieltä ylilyöntejä, oikeistolaisuutta ja vääriä tulkintoja maailmasta. Näistä ilmestyy välittömästi linkki sosiaaliseen mediaan, jotta kaveritkin voivat kauhistella vammaisia tamperelaisia." --- "Mutta kun tällaisten koko kansan sanomalehtien eräs idea on moniarvoisuudessa, ei siinä, että jokainen ääni on mukavuudenhaluisen hipsterin ääni. Maailmaan saa esittää toisenlaisenkin kulman. Nyt-liite on niille, joille riittää yksi kulma ja mielipide."
Taisin ulvoa hyväntahtoisesti naurusta, niin osuva oli tuo kolumni. Vaikka itse olen umpipunavihreä ja sitten taas toisaalta boheemi keskiluokkaistuja, joka nauttii viinistä, juustoista ja tummasta suklaasta, niin minun maailmaani mahtuvat ihan kaikki muutkin ihmiset mielipiteineen. Joskus eivät mahtuneet, ja jälkeenpäin ajatellen se oli hyvinkin surullista aikaa. Sain aikaan turhia riitoja esimerkiksi uskonasioista.
Kävin ystäväni ja puolisoni kanssa älyttömän hyviä, älyllisesti haastavia keskusteluja maailman tilasta perjantaina. Ystäväni kanssa on siitä hyvä keskustella, että hän ottaa huomioon monia eri näkökulmia eikä esitä ehdotonta omaa totuuttaan mistään asioista. Itselläni on vahvempia mielipiteitä, mutta kykenen kuuntelemaan ja ottamaan huomioon muitakin näkökantoja. Kaikkein turhinta on poteroihin kaivautuminen, ja ikävä kyllä suomalainen keskustelukulttuuri on juurikin sitä. Tapellaan siitä, kuka on eniten oikeassa ja kuka jaksaa huutaa pisimpään oman mielipiteensä puolesta. Ajankohtaisen kakkosen Homoillat sun muut sellaiset ovat oivia esimerkkejä tästä.
Onneksi oma maailmani on moniääninen ja olen hyväksynyt sen, että meitä on joka junaan. Toiset matkustajat eivät estä minua pääsemästä perille. Melkein kaikki ihmiset ovat hyviä tyyppejä, vaikka ovatkin erilaisia kuin minä. Ja onneksi ovat, se on rikkaus! Olkoon opetuksena siis, että avartamalla maailmaansa menettää harvoin mitään tässä elämässä. Voi päinvastoin saavuttaa suunnattoman paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti